Mullahan on ollut näitä mielenterveysongelmia jo pidemmän aikaa, itseasiassa reilu 10 vuotta. Masennustahan ensimmäisenä diagnosoitiin ja sitten paniikkihäiriöö, keskivaikeeta masennusta, kaksisuuntaista, pakko-oireista häiriötä, epävakaata persoonallisuushäiriötä ja viimeisenä muttei kuitenkaan vähäisempänä on ADHD.
ADHD:tähän aloin epäilemään tuossa alkuvuodesta ja keväästä. Ei oikein enää tuo kaksisuuntaisuus vaikuttanut järkevältä diagnoosilta. Kaksisuuntaiseen kun kuuluu pitkät maniajaksot ja masennusjaksot, siis ne saattavat kestää kuukausitolkulla ja mulla mielialat lähinnä heittelee päivän aikana satoja kertoja. Sanotaan myös, että kaksisuuntaiset ovat päihteiden käyttäjiä (jopa väärinkäyttäjiä), mutta mä en polta tupakkaa, en juo, enkä myöskään käytä huumeita. Sekin on siis ristiriidassa kaksisuuntaisen kanssa. Myöskin kaksisuuntaisten pitäisi olla velkaantuneita? Itsellä velkaa kun ei ole penniäkään, joten sekin tippuu pois. Siksi aloin puhumaan omahoitajalleni, että nyt olisi ihan hyvä aika tutkia tätäkin asiaa, koska olin aloittanut opinnot ja ne tuntuivat välillä takkuilevan, varsinkin matematiikassa.
 |
| Matem..mitä? |
Olen siis käynyt psykologilla, joka on erikoistunut ADHD:n tutkimiseen ja sen jälkeen neuropsykologilla, joka on myöskin erikoistunut ADHD:n tutkimiseen. Psykologi ei voinut sanoa juuta eikä jaata, että onko mulla ADHD vai ei, vaan hän lähetti mut neuropsykologisiin testeihin.
Testitilanteessa huomasin selkeästi, miten en pystynyt kunnolla keskittymään, kun joku avasi oven, puhui, joku paukahti jossain, ulkona tehtiin raksahommia yms. Uskon, että mua "testattiin" tahallaan, että varmasti nähdään kuinka häiriöherkkä olen. Samoin, kun mun piti jäljentää paperille joku tietty kuva, mutta mä en osannut sitä, vaan aloin ensin räpeltämään pieniä kohtia ja unohdin ihan täysin, että olisi voinut aloittaa piirtämällä neliön. Lausuntoa sen kummempaa erittelemättä, mutta eräs kohta iski silmiini: Kehityksellinen hahmotushäiriö.
Siellä se vihdoin luki, hahmotushäiriö! En ole koskaan osannut jäljentää mitään piirroksia, olen muutenkin aivan surkea piirtäjä ja juurikin nämä matemaattiset aineet tuottavat vaikeuksia, koska en osaa hahmottaa asioita, vaan jään miettimään niitä epäolennaisia asioita. Ylläolevasta kuvastakin ensimmäisenä tehtävää 7 tehtäessä mietin, että "ei sitten varmana kestä 48 minuuttia Turkuun, kyllä siellä ainaki menee se tupla-aika siihe, kyseessähän on VR = venaile rauhassa" ja "miks tossa ees kuvitellaan, että jotkut lukiolaiset lähtis kunnostamaan jotaki taukotilaa?!"
Jotenkin mä oon sitä mieltä, että koulussa opetetaan vain tekemään tehtävä sen kummempia sitä miettimättä. Mä oon huomannu ittessäni sen, että mä kyseenalaistan hirveesti noita tehtäviä. Mun mielestä kaikki ei mee kuten siinä sanotaan. Ainakin voi sanoa, että mun seurassa ei tuu tylsää, mutta matikanopettajilla voi palaa hermo!
Jotenkin tän diagnoosin saamisen jälkeen mun elämä on jotenkin ns. selkeytynyt. Nyt mä ymmärrän, että miksen jotakin asioita tajua. Miksi jotkut asiat ovat vain niin vaikeita ja hävettää, kun muut ymmärtävät ja mä jään kiinni johonkin yhteen asiaan.
Silti mä yritän kaikkeni, että pääsisin kokeista ja kursseista läpi. Kyllähän se vituttaa, kun todistuksessa lukee bilsan kakkoskurssin kohdalla vitonen, mutta onhan se silti läpi. (Kyllä mä sen joskus uusin...)
Olen kuitenkin ylpeä itsestäni siinä suhteessa, että olen kuitenkin lähtenyt opiskelemaan aikuislukioon, enkä jäänyt vain kotiin laskemaan lampaita tai pyörittelemään sormia. Ja onhan sieltä kavereitakin tarttunut mukaan.
Ehkä tästä diagnoosista onkin siis jotain hyötyä? ;)
