keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Aikuisopiskelijan painajainen?

Jatketaas tätä samaa vanhaa aihetta, eli aikuislukion ruodintaa. Tällä kertaa aiheena on mm. tekosyyt, tehtävien vaikuttaminen kurssin arvosanaan ja asenne.

Tekosyyt:

Kuvitellaan tilanne, että sun pitää palauttaa joku tehtävä päivänä x. Se lukee kurssisuunnitelmassa, siitä muistutetaan kurssin aikana ja lähellä palauttamispäivääkin vielä. Kaikkihan sujuis kuin tanssi, jos tämä käytäntö toteutuisi. Mutta ei, ei niin ei.

Itse olen sitä "koulukuntaa", että haluan palauttaa tehtävät ajallaan, kun ne kerran on sinne kurssisuunnitelmaankin laitettu ja siitä on niin monesti sanottu. Mä en haluu olla sellanen tekosyykone, että "niin muttakun..." Mä en myöskään siedä, mikäli ne samat ihmiset keksii niitä samoja hemmetin tekosyitä eri kursseilla. Nämä syyt ovat nyt hieman kärjistettynä, mutta menkööt:

- En muistanut, en tajunnut, ai olisko se pitänyt palauttaa tänään.
- Noku mä en päässy moodleen ollenkaan.
- Mä kyllä tein sen, mutta se katos.
- Mä lähetin sen sulle wilmassa, et kai sä voit sieltä sen tulostaa?

Sitten vähän absurdeihin syihin:

- Noku mä olin sairaana/paskalla/katkolla/venäjällä/katkaisin koipeni/söin koiranpaskaa/koira, kissa tai hevonen katosi/tukehduin munkkiin ja olin hetken tajuton/näin enkeleitä/paskoin raakatimantteja perseestäni... mun mielessä lista on loputon, mutta niin on kyllä noihin "oikeisiin" syihin voisi kans lisätä sata muuta.

Miten tämä näkyy opiskelussa käytännössä?

Nämä, jotka palauttelevat tehtäviään myöhässä ei rangaista tarpeeksi. Jos on asetettu päivä, niin minkä ihmeen takia sitä työtä ei voi palauttaa silloin? Kurssiohjelmissa lukee, että "mikäli et tee tehtäviäsi, se laskee kurssin arvosanaa". Paskat laske! En oikeasti jaksa tuota, että laitetaan kurssiohjelmaan se, että se nyt hienosti näkyy siellä ja kaikki olis kuten elokuvissa. Mun mielestä ne tehtävät pitää palauttaa JUST SINÄ PÄIVÄNÄ, jos sulla ei oo kunnon syytä olla pois. Okei, jos sä oot ollu sairaana, niin todista se.




Miksi opettajat edes ottavat näitä myöhästyneitä tehtäviä vastaan? Miksi vedetään raja paperiin, mutta se ylitetään koko ajan? Mielestäni se, ettet ole palauttanut kurssitehtäviä ajoissa on suoraan verrannollinen laiskuuteen ja saamattomuuteen. Nyt joku siellä näytön takana alkaa mussuttamaan, että ku on niin paljon hommaa muutenki. Jep, niin on mullakin muita hommia kuin kouluhommia, mutta ei se oo silti mikään samperin tekosyy!

Miksi tämä sallitaan? Miksi niitä, jotka palauttavat tehtävät ajoissa ei huomioida arvostelussa? Jos kurssilla pitää tehdä useampia tehtäviä, kuten kielissä yleensä ns. "viikkotehtäviä", jotka on kurssin aikana palautettava. Itse, kun olen tehnyt ne ajoissa, olen huomannut, että niillä ei ole minkäänlaista arvoa itse kurssiarvosanaan. Arvosana tulee vain ja ainoastaan kokeesta, joten millään tehtävillä/tuntiaktiivisuudella ei ole mitään nostavaa vaikutusta!!! Hittoako niitä sitte pitäs ees tehdä??

No mutta miksi sitten...?

Miksi nämä ihmiset ovat tulleet opiskelemaan ylipäätänsä? Jos opiskelee ammattiopintoja ja lukio-opintoja samassa, niin olet päätöksesi tehnyt. Silloin sitoudut lukiomaailman aikatauluihin ja sääntöihin. Mikä järki on istua kursseilla, jos ei halua tehdä yhtään mitään sen kurssin eteen? Jatkuvia poissaoloja, selityksiä, kirjoja ei ole hankittu, ei kanneta materiaaleja mukana...and the list goes on and on.

Asenne? Ai attitude?

Oot aikuislukiossa, jos sun asenne on, että vitut tästä, pilataan muiltakin opinnot niin voisitko ystävällisesti sit lähtee vaik kotiin? Minkä takia joidenkin ihmisten on AIVAN PAKKO puhua tuntien aikana? Eikö sitä älämölöä voi puhua ENNEN tai JÄLKEEN tuntien?! Esimerkkinä: kuunnellaan englannin kurssin kappaletta nauhalta. Yrität keskittyä siihen kuuntelemiseen, sanojen oikeaoppiseen ääntämiseen ja mihin nyt haluatkin...ja mites sitten kävikään? Huomio kiinnittyy siihen, kun n. 5 metrin päässä olevat jätkät kälättävät jotakin niin lujaa, että se kuuluu sen nauhotteenkin läpi. (ja se nauhote ei mitenkään hiljainen ole...) Opettaja joko tekee tai ei tee asialle mitään ja yleensä se on jälkimmäinen vaihtoehto. Aina toitotetaan, että annetaan opiskelurauha ja silti tämä sama meno jatkuu. Korjatkaa se asenteenne perkele! Menkää muualle kälättämään juttujanne, ei meitä kiinnosta!

Yhteenveto:

Aikuislukiossa homma ei toimi. Kaikki ylläolevat seikat ovat täysin retuperällä ja on HARVOJA opettajia, jotka uskaltavat puuttua tunnin aikana puhumiseen. Opettajat saattavat sen kerran pari vähän sanoa "kovemmalla" äänellä, mutta loppukurssista sillä ei oo mitään väliä enää ja se koko asia on unohdettu ja kaivettu maahan. Jos oppilaana itse huomautat melusta tai muusta häiriöstä, niin ihan kostoksi saat vihat niskaasi, vain siksi että puolustat omia oikeuksiasi. Ja koska olet AIKUINEN, ainakin jossain määrin, miksi et voi käyttäytyä kuin aikuinen?


perjantai 25. lokakuuta 2013

Olenko normaali, vai ADHD?

Hei taas, mikäli tätä joku lukee.

Mullahan on ollut näitä mielenterveysongelmia jo pidemmän aikaa, itseasiassa reilu 10 vuotta. Masennustahan ensimmäisenä diagnosoitiin ja sitten paniikkihäiriöö, keskivaikeeta masennusta, kaksisuuntaista, pakko-oireista häiriötä, epävakaata persoonallisuushäiriötä ja viimeisenä muttei kuitenkaan vähäisempänä on ADHD.

ADHD:tähän aloin epäilemään tuossa alkuvuodesta ja keväästä. Ei oikein enää tuo kaksisuuntaisuus vaikuttanut järkevältä diagnoosilta. Kaksisuuntaiseen kun kuuluu pitkät maniajaksot ja masennusjaksot, siis ne saattavat kestää kuukausitolkulla ja mulla mielialat lähinnä heittelee päivän aikana satoja kertoja. Sanotaan myös, että kaksisuuntaiset ovat päihteiden käyttäjiä (jopa väärinkäyttäjiä), mutta mä en polta tupakkaa, en juo, enkä myöskään käytä huumeita. Sekin on siis ristiriidassa kaksisuuntaisen kanssa. Myöskin kaksisuuntaisten pitäisi olla velkaantuneita? Itsellä velkaa kun ei ole penniäkään, joten sekin tippuu pois. Siksi aloin puhumaan omahoitajalleni, että nyt olisi ihan hyvä aika tutkia tätäkin asiaa, koska olin aloittanut opinnot ja ne tuntuivat välillä takkuilevan, varsinkin matematiikassa.


Matem..mitä?

Matematiikka on ollu mulle AINA se kompastuskivi. Sanalliset tehtävät on jotain ihan hirveetä, enkä oo niitä oikein koskaan kunnolla osannutkaan. Jotenkin mun aivot ei osaa hahmottaa niitä. Ja siinähän se sana tuli: hahmottaa.

Olen siis käynyt psykologilla, joka on erikoistunut ADHD:n tutkimiseen ja sen jälkeen neuropsykologilla, joka on myöskin erikoistunut ADHD:n tutkimiseen. Psykologi ei voinut sanoa juuta eikä jaata, että onko mulla ADHD vai ei, vaan hän lähetti mut neuropsykologisiin testeihin.

Testitilanteessa huomasin selkeästi, miten en pystynyt kunnolla keskittymään, kun joku avasi oven, puhui, joku paukahti jossain, ulkona tehtiin raksahommia yms. Uskon, että mua "testattiin" tahallaan, että varmasti nähdään kuinka häiriöherkkä olen. Samoin, kun mun piti jäljentää paperille joku tietty kuva, mutta mä en osannut sitä, vaan aloin ensin räpeltämään pieniä kohtia ja unohdin ihan täysin, että olisi voinut aloittaa piirtämällä neliön. Lausuntoa sen kummempaa erittelemättä, mutta eräs kohta iski silmiini: Kehityksellinen hahmotushäiriö.

Siellä se vihdoin luki, hahmotushäiriö! En ole koskaan osannut jäljentää mitään piirroksia, olen muutenkin aivan surkea piirtäjä ja juurikin nämä matemaattiset aineet tuottavat vaikeuksia, koska en osaa hahmottaa asioita, vaan jään miettimään niitä epäolennaisia asioita. Ylläolevasta kuvastakin ensimmäisenä tehtävää 7 tehtäessä mietin, että "ei sitten varmana kestä 48 minuuttia Turkuun, kyllä siellä ainaki menee se tupla-aika siihe, kyseessähän on VR = venaile rauhassa" ja "miks tossa ees kuvitellaan, että jotkut lukiolaiset lähtis kunnostamaan jotaki taukotilaa?!" 

Jotenkin mä oon sitä mieltä, että koulussa opetetaan vain tekemään tehtävä sen kummempia sitä miettimättä. Mä oon huomannu ittessäni sen, että mä kyseenalaistan hirveesti noita tehtäviä. Mun mielestä kaikki ei mee kuten siinä sanotaan. Ainakin voi sanoa, että mun seurassa ei tuu tylsää, mutta matikanopettajilla voi palaa hermo!

Jotenkin tän diagnoosin saamisen jälkeen mun elämä on jotenkin ns. selkeytynyt. Nyt mä ymmärrän, että miksen jotakin asioita tajua. Miksi jotkut asiat ovat vain niin vaikeita ja hävettää, kun muut ymmärtävät ja mä jään kiinni johonkin yhteen asiaan.

Silti mä yritän kaikkeni, että pääsisin kokeista ja kursseista läpi. Kyllähän se vituttaa, kun todistuksessa lukee bilsan kakkoskurssin kohdalla vitonen, mutta onhan se silti läpi. (Kyllä mä sen joskus uusin...)

Olen kuitenkin ylpeä itsestäni siinä suhteessa, että olen kuitenkin lähtenyt opiskelemaan aikuislukioon, enkä jäänyt vain kotiin laskemaan lampaita tai pyörittelemään sormia. Ja onhan sieltä kavereitakin tarttunut mukaan.

Ehkä tästä diagnoosista onkin siis jotain hyötyä? ;)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Isotretinoin Actavis 20 mg

Tuo kirottu lääke.

Olen kärsinyt aknesta jo ala-asteelta alkaen. Muistan, miten koulukuvissa naamani paistoi kilometrin päähän ja yksityiskuvissa hiusteni alta näkyi selvästi hirveät finnit. Kävin joskus nuoruudessani sitten ihotautilääkärillä ja jotenkin se silloin parani, mutta aina on tullut tasaisin väliajoin noita finnejä.

Olen kokeillut kaikkea mitä ikinä olen keksinyt ja mitä on voinut käyttää. Olen käynyt kosmetologilla ja kokeillut heidän tuotteitaan. Olen käyttänyt rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitettuja tuotteita. On kokeiltu ainakin neljää eri puhdistusainetta kasvoille (huom. apteekkiversiot!), jotka joko a) kuivattivat b) jättivät ihon rasvaiseksi c) tuli lisää finnejä. On kokeiltu kasvovesiä, rasvoja, täsmähoitoja, bepanthenia, kortisonia, skinoreniä...you name it. Myös eri e-pillerimerkkejä, kuten Diane Nova, Yasmin, Mirelle.. Yasmin oli hieman liian tujua itselleni (kärsin migreenistä), vaikka söinkin sitä useita vuosia, mutta sinä aikana en juurikaan mitenkään mahdottomasti finnejä ollut.

Kävin vuositarkastuksessa gynellä ja puhuttiin pillereitten vaihdosta. Lääkäri kirjoitti mulle Desogestrel Sandozia, mutta kun olin hakemassa pillereitä, niitä ei ollut missään apteekissa, joten piti soittaa erikseen lääkärille, että sai minipillerit edes aloitettua. (Jostain syystä apteekki ei voi rinnakkaisvalmistetta antaa.) Lääke tosin oli nimellä Cerazette - sama vaikuttava aine, eri nimi.

Ensimmäisen viikon aikana tuli valkopäisiä patteja nenänjuureen ja _yhden_ yön aikana kauniisti neljä kappaletta. Ja siitä se lähti. Ajattelin, että kyllä tämä tästä tasaantuu...PASKANMARJAT!

Söin Cerazetteä sen 3kk, jonka jälkeen hain Desogestreliä. Finnit olivat selkeästi vähentyneet tuon kolmen kuukauden aikana ja ajattelin, että koska sama vaikuttava aine, mitään kummempaa ei tapahtuisi.. Olin NIIN väärässä. Sama finninaama se sieltä peilistä katseli. Olin jo siinä vaiheessa luovuttamassa.

Hiljattain olin lomamatkalla Pohojammaalla, kotiseudulla ja erehdyin ostamaan kaupasta Herbinan kuorintavoidetta, koska omani jäi kotiin. Voi jumankauta mitä se mun naamalle teki! Kahden käyttökerran jälkeen naamassa ilmeni ihottuman kaltaista sekasotkua. Otsa ja leukapielet saivat hienon rosoisen pinnan ja finnit leimahtamaan lärvälleni. Tuli valkopäitä, kipeitä patteja ja mitä vielä. Se alkoi syödä jo itsetuntoani kunnolla. Julkiselle paikalle meneminen alkoi jo ahdistaa vaikka tuskin ihmiset sitä sinänsä huomasivat, jos eivät suoraan päin näköä katsoneet.

Tein asiasta tietenkin reklamaation, koska se oli ainoa uusi aine, mitä olin naamalleni kokeillut, eli ei ollut kyse mistään ruoka-asioista tai mistään muustakaan. Sieltä ne sitten tutkivat sen aineen, mutta ei sieltä mitään erikoista löytynyt. Sanoivat, että voi olla kyse jonkinasteisesta kosmetiikka-allergiasta. Lähettivät mulle sitten kunnon tuotepaketin korvaukseksi.

Lopulta päätin, että nyt riittää ja lähdin ihotautilääkärille. Tilasin ajan ja sainkin sen suht nopeasti. Lääkäri katsoi mun finnejä ja oli vähän sellaisen "kummallisen oloinen", mutta kysyi, että oletko kuullut Roaccutanista ja vastasin että kyllä. Hän sitten kirjoitti sitä ja määräsi verikokeisiin, jossa katsottiin maksa-arvoja ja jotain rasva-arvoja. Ne olivat kuitenkin lääkärin mielestä ok, joten lääkitys aloitettiin. Syön 40mg/vrk. Aloitin 1.8.2013 tämän syömisen, joten tänään on päivä nro 25. Listaankin tässä plussat ja miinukset, koskien tätä lääkettä:

Plussat:
- Finnit ovat vähentyneet ja uusia valkopäitä tulee harvoin.
- Hiukset ovat nyt siinä kunnossa, etteivät heti rasvoitu, kuten ennen.
- Kasvot eivät ole enää rasvaiset.

Miinukset:
- Kuivattaa ihoa ihan helvetisti, huulet rohtuu ja tuntuu että naamaa kiristää joka kerta enemmän kun olen sen ensin pessyt puhdistusgeelillä.
- Välillä on ollut synkkiä päiviä, jolloin olen oikeasti miettinyt itsemurhaa ja muita itsetuhoisia ajatuksia.
- Iho vaatii ihan järjettömän määrän kosteutusta. Olen käyttänyt nyt vauvojen peppurasvaa ja Apobase 60% rasvaseosta.
- Nenän limakalvot ovat hirveän herkät, vähänkin satut nenää tökkäisemään kynnen päällä niin avot, verta vuotaa. Samoin, jos peset kasvoja esim. käsienpesualtaalla, se voi laukaista sen, että alkaa valua verta nenästä.
- Kiukkukohtaukset: Välillä vituttaa joku asia, mutten osaa sisäistää sitä, että mikä se on.

Summa summarum:
Jos kärsit aknesta, tätä kuuria kannattaa kuitenkin kokeilla. Ei ihmeitä tapahdu viikossa, eikä välttämättä kuukaudessakaan. Kärsivällisyyttä tämä vaatii ja ihan HELVETINMOISTA kestämistä kuivan ihon ja muiden haittavaikutuksen takia.

Kohta on edessä verikokeet, josta nähdään että voinko jatkaa lääkitystä. En tiedä tavoittaako tämä kirjoitus ketään, mutta sainpahan tämän tehtyä.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Yleistä pohdintaa aikuislukiosta

Aloitin tuossa viime syksynä Oulun aikuislukiossa opinnot ihan vain yleissivistyksen vuoksi. Enkä nyt muutenkaan jaksanut istua kotona ja pyöritellä sormia.

Aluksi ajattelin, että mä olen ihan liian tyhmä koko lukioon, että en mä siellä pärjää kuitenkaan. Ensimmäisessä jaksossa oli äidinkielen, ruotsin ja matematiikan nollakurssit. Eli helvetin nopeassa tahdissa käytiin läpi yläasteen perusasiat. Täysin hukassahan mä olin äidinkielessä. Ei pienintäkään hajua ollut mistään lauseenjäsenistä tai mistään muustakaan. Yläasteellahan mulla oli kielioppi peräti vitonen. Yllätyin kuitenkin suuresti, että pystyin peittoamaan suoraan yläasteelta tulleita mimmejä. Joten äikän nollakurssista tuli siis kasi, samoin kun ruotsista. Matikka meni oman lukuvirheen takia pieleen, mutta kutonen siitäkin tuli (perustasoa mulle...)

Toisessa jaksossa mulla oli ENA1 ja RUB1, joihin keskityin täysillä. Enkusta 10 ja ruotsista 8. Mutta se numeroista.

Aikuislukio itse sanana on aivan täyttä paskaa, jos suoraan puhutaan. Se paikka ei ole aikuisia nähnytkään. Opiskelen siis päiväpuolella, joten siihen kuuluu lähinnä se, että niitä teinejä on talo täynnä, eli ammattilukiota käyvät. Eihän siinä mitään, mutta niillä ei oo sitten tippaakaan käytöstapoja. Tunneille ilmestytään miten sattuu, yleensä keskimäärin 10 minuuttia myöhässä. Tunneilta myös lähdetään etuaikaan, vedoten "kun bussi lähtee" "kun mun pitää mennä sinne.." Joo, ymmärrän jos bussi lähtee, mutta että joka kerta se 20 minuuttia aiemmin..? Se on viikossa poissaoloja tunneilta yhteensä tunnin.

Sitten käyttäytymiseen. Tunneilla riehutaan miten halutaan, opetusta häiritään kaikin keinoin, kännykkää räplätään ja kälkätetään ku mitkäki saatanan juoruämmät. Opettaja kun yrittää muistuttaa, että tunneilla pitäisi olla hiljaa, että kaikilla olisi opiskelurauha, niin se tiedostaminen saattaa kestää hetken, mutta jo seuraavalla tunnilla kaikki on takasi alotusruudussa. Ruotsin kuunteluista ei oikein tule lopputunnista enää mitään, kun siellä laitetaan takkia kiinni ja reppuun tavaraa. Sama toistui englannin kurssilla, psykologiassa...joka helvetin kurssilla.

Miksi siis nämä kakarat saavat riehua miten haluavat, mutta sitten meiltä täysi-ikäisiltä odotetaan nuhteetonta käytöstä? Aivan perseestä, kun käytöstavat eivät ole mistään kotoisin, eikä niistä myöskään rangaista. Onkohan tämä ihan lopullista? Toivottavasti ei.

PS.


torstai 2. elokuuta 2012

Muoti, kuka sen määrää että mikä on IN ja mikä OUT? part 1.

Seuraan aika paljon muotiblogeja, en niinkään sen takia, että olisin muodin perässä, vaan siksi, että mua kiinnostaa millä periaatteella nämä ihmiset määrittävät itsensä ja muut.

Ensimmäisenä tulee mieleen laukut. Miksi pitäisi ostaa 1500 euron laukku, luki siinä sitten Louis Vuitton, Mulberry tai mikä tahansa muu naurettava merkki, se on nyt pakko saada. Siis ihan pakko! MIKSI? Okei, sitä aina sanotaan että merkkilaukut ovat kestävämpiä kuin jotkut perus H&M laukut, mutta onko se tosiaan niin?

Nimeltämainitsemattomassa blogissa eräs nainen osti 1500 euron laukun, joka vähäisen käytön jälkeen oli revennyt taskusta, jota hän kuulemma ei ollut edes käyttänyt. Siitähän sitten piti mennä sanomaan kauppiaalle, mutta kun ei saanutkaan uutta laukkua tilalle, niin alkoi marmatus. "Kyllä mä odotin, että mä olisin saanu suoraan uuden laukun, mutta se pitääkin lähettää sinne niiden tehtaalle, ja siinä menis kuus viikkoa." No voi että, vituttaako? Tuolla hinnalla sä olisit ostanu sata laukkua, jotka hyvin todennäköisesti olisivat kestäneet monta vuotta, ennen kuin joku paikka olisi alkanut repsottamaan.

Tämähän ei tietekään ole mitenkään kirkossa kuulutettua, sillä onhan niitä maanantaikappaleitakin. Silti se fakta, että ei se raha tuo mitään 100% laatua, oli sitten kyse mistä tahansa. Tottakai se on mahdollista, että se kahden euron laukku lahoaa ekan ryyppyreissun jälkeen, mutta saitpa sen ainakin halvalla.

Kun kyse on bloggaajista, jotka julkisesti ovat ilmoittaneet ostavansa niin ja niin kalliin laukun ovat mielestäni silloin tietoisesti antaneet ihmisille luvan kysyä ja ihmetellä, että mistä ne rahat on hankittu, kun niitä laukkuja näyttää olevan se kymmenen kappaletta. En siis ymmärrä sitä, että miksi herne pitää vetää takaraivoon, jos kommentti on jotain toista, kuin sitä ihkutusta. Raha-asiat ovat tietenkin jokaisen oma asia, mutta kyllä se hieman ihmetyttää, että mistä ihminen, joka ei ole töissä, saa rahaa?

Bloggaajat muutenkin tuntuvat haluavan hakea sitä hyväksyntää, että on ihan ookoo, että ostat monen tonnin laukun. Miksi ihmeessä se olisi ok? Ja miksi joka kerta vedetään tämä "oot vaan kateellinen" -kortti esiin? Miksi ihminen on automaattisesti kateellinen, jos ei ymmärrä ostomaniaa? Tai materialismia?

Mielestäni tuollainen merkkilaukuilla ja merkkivaatteilla brassailu on säälittävää. Pitää hankkia jotain merkkiä, että olisi jotain. Mä olen ihan tyytyväinen mun vaatevarastoon, joka sisältää suurimmaksi osaksi Ellokselta tilattuja vaatteita. Ne toimii, ei tarvitse olla SUPERMERKKISIÄ kuteita, että ne kestää! Ja on ne teidän merkkikuteennekin teetätetty jossain hevonkuusessa halpatyövoimalla.

Kiitos ja anteeksi.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Hiljaista on..

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että oon YKSIN kotona, ettei oo ketään muuta tässä asunnossa kuin minä. Mies on tuolla Helsingissä MM-kisoissa hoitamassa sen yrityksen kanssa jotaki tietoteknisiä juttuja. Enkä vois ees niistä mainita mitenkään julkisesti. Jotenkin kummallista, ettei tossa keittiönpöydän äärellä ole sitä toista ihmistä, joka on suurinpiirtein aina siinä. Ehkä tää tosin tekee sinänsä hyvää, koska saa vähän välimatkaa toisesta.

Se on kumma, että sitä alkaa jotenkin aina piristymään iltaa kohden. Nytkin voisin mennä huoletta tamppaamaan mattoja ja alkaa siivoamaan. Vaihdan toki petivaatteet ja imuroin sängynkin ja nyt aattelin vielä pestä vessan, niin jää huomiselle sitte vähemmän hommaa.

Vaikka oon lätkävastainen, niin kai sitä pitää kattoa tuo yksi ainut Mertarantaselostus-pätkä.
Eipä muuta.

torstai 3. toukokuuta 2012

Saatanan saatana

Aiemmin päivällä:

Aivan vitunmoinen rage päällä. Tekis mieli aukoa turpaa jokaikiselle vastaantulijalle. Yhyy, siitä vois vaikka kehkeytyä riita. Saispa ainakin saatana purettua tätä paskaa johonkin.

Oikeastihan ei mikään sinänsä ole huonosti. Perusasiat on hyvin, nää perinteiset katto pään päällä ja muuta paskaa, jolla ei oo mitään tekemistä vittu minkään kanssa.

Tänäänhän en saanu vittu pidennyksiä pysymään päässä niin ettei ne oo joko puoliksi irti ja näkyy joka vitun kulmasta tai sitte tippuvat muuten vaan. Vihaan mun hiuksia.

Tuo mun ukkokaan ei vittu käsitä tätä saatanan paskaa, mikä mun sisällä riehuu. Ja vielä paskamaisinta on se, että mä nään jatkuvasti painajaisia, jotka koskee mun isää. Se joko ei tunne mua tai sitten se kuolee, mutta saan sen hetkeksi kuitenkin elvytettyä henkiin, jonka jälkeen se kuolee joka tapauksessa. Mä en kestä sitä ajatusta, että isä kuolee ihan oikeasti, vaikka tiedän että se on edessä kuitenkin. Miks just meidän perhettä pitää kohdata kaikki saatanan paska. Kaikki helvetin alzheimerit ja vitun dementiat.

Terapiassakaan ei taaskaan ollu tuota yhtä ämmää, joka on vähän väliä poissa sieltä. Vittu se ei ikinä ees puhu siellä mitään, eikä koskaan kerro mistään sen ongelmista, että mitä sille on viikon sisällä tapahtunu. Se oli kolme kertaa pois ja vissiin tuli väkisin sitte neljännelle kerralle, ettei sitä heitetä ulos ryhmästä. Vittu sen olis saanu jo aikaa sitten saatana pistää ulos! Minkä vitun takia se tuhlaa meidän RYHMÄLÄISTEN aikaa sillä, ettei ilmesty paikalle ja sitte on semmonen saatanan hiljanen idiootti. Jos se ei saatana osaa sitoutua tuohon ryhmään niin jäis vittu kotia sitte itkemään.

Sitte verenpainetta nostaa kaikki saatanan ihkupohkupaskakuvat Facebookissa, jotka pilaa mun päivän täysin. Saatanan R hylkäs mut kun löysi ittellensä ämmän ja nyt ku kaikki on niin ihkupoksua niin unohdetaan kaverit saatana. Se on sitten turha tulla itkemään että voivoi, kun oli ensimmäinen riita ja päläpälä. Ihan ku mulla ei olis mitään saatanan merkitystä kenellekään, koska ei kukaan ole kiinnostunut mun elämästä sitten pienintä tippaakaan.

YKSI AINUT ihminen uskalsi multa kysyä Facebookissa, privaattiviestillä, että mikä mulla on ja mä arvostan sitä ihan helvetisti. Ja jos joku luuli, että se oli joku mun kavereista, niin paskanvitut. Tunnen tän henkilön kuitenkin, mutta ei sinänsä olla oltu tekemisissä. Mutta pisteet sille ihmiselle, joka uskalsi kysyä.

Mun on ihan turha puhua mun siskolle näistä asioista, koska ei se tuu koskaan ymmärtää näitä mun mielialan vaihteluja. Ei se osaa asettua mun asemaan, ei nyt eikä ikinä tule osaamaankaan. Ei tätä voi kukaan muu ymmärtää kuin se henkilö ite, jolla tämä paska on. Äiti on tietenkin se, jolle mä soitan joka asiasta, mutta en mä viitti sitä kokoajan kuormittaa kaikella, koska se joutuu kuitenkin isän kanssa vääntämään koko ajan.

Sitte vielä ahistaa asua täällä saatanan Oulussa. Tässä vitun pienessä kämpässä, neljäkytäneljä vitun neliötä ja kaks ihmistä asuu tässä. Alkaa seinät kaatumaan päälle. Vuokrakin on ihan taivaissa, eikä tää sijaintikaan nyt SINÄNSÄ ole mitenkään kummonen, vaikka kaupunginosasta tykkäänkin.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jouduin tänään ottamaan pillerin. Vetäsin 15mg Opamoxia ja ahistus hävisi. Pitää varmaan ottaa lääkärin kanssa ens tiistaina puheeksi, että pitäskö jotain rauhottavaa vähän lisätä tai jotain. Tuntuu että seinät kaatuu kaikki päälle. Ja kun yks asia menee päin helvettiä, niin sitten menee kaikki muukin.

Päivällä tuossa olin irkin puolella ja tulin maininneeksi että yks mun lemppariartisteista on tulossa Provinssirokkiin ja otin puheeksi että jos hankkis sinne VIP-lipun, että jos kävis niin hyvä säkä, että pääsis näkeen sitä vaikka VIP-baarin puolella. No tää mun ajatushan lytättiin heti, että vitun urpo, ei sitä kuitenkaa kiinnosta hengaa missää vitun baarissa ja pläällöefdes. VITUSTAKO NE SEN TIETÄÄ!? Ja onko se niiltä pois, jos MÄ maksan itte oman lippuni?!

Perkele.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Mieheni on nössö.

Sanan jokaisessa merkityksessä, (ihana) mieheni on nössö.

Olen tullut tähän päätökseen, koska mies täyttää kaikki nössöyden kriteerit.

a) Mielistelevä
b) Aina samaa mieltä
c) Välttää konfliktitilanteita
d) Ei halua puhdistaa ilmaa (eli väitellä/tapella/muuten vaan möykätä)
e) Ei koskaan halua antaa negatiivista palautetta esim. saamastaan palvelusta
f) Nysvää mielummin kotona, koska ilmeisesti ei halua nähdä ketään/mitään
g) Ei ole koskaan spontaani
h) Ei ole valmis tekemään pitkän tähtäyksen suunnitelmia

Lista voisi olla loputon. Joku voisi kysyä, että miksi sä olet sellaisen miehen kanssa ja vastaus on niinkin yksinkertainen, että mä rakastan tätä miestä. Hän ei oo mulle koskaan ollut paha, ei petä, ei jätä, ei juo, ei käytä huumeita, ei polta ja on rauhallinen ja näin ollen tasapainottaa mun kiukkukohtauksia. Okei, ehkä hän ei osaa oikein tunteitansa pukea sanoiksi, mutta KUKA osaa? Tässä alkaa lähestymään meidän virallinen vuosipäivä, ja tulee 4v yhteiseloa takana. Uskomatonta, että mä oon jaksanu tässä junnata näinkin kauan, sillä edellisen suhteen kusin sillä, että kolmen vuoden "kriisin" aikana kävin panemassa toista henkilöä surutta.

Joskus saa miettiä, että miten tää ihminen kestää mun jatkuvia aaltoiluja. Välillä kaikki on jees ja sekunnin päästä kaikki on päin helvettiä. Ehkä se sitten vaan on niin, että vakka kantensa löytää?

Nyt uppoudun fantasiakirjallisuuden pariin ja sitten nukkumaan.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Yleistä nillitystä.

Se on kumma, ettei mua vastaan ole koskaan tullut sellaista henkilöä, joka jakaisi TÄYSIN saman musiikkimaun mun kanssa. Lähellä on pyörinyt, mutta sitten kun lähdetään tähän konemusiikkiskeneen, niin ehhei, siihen loppuu yhtäläisyydet. Useat aina kysyy että "miten sä voit kuunnella tommosta koneella tehtyä jumputusta, ku eihän se oo OIKEAA musiikkia?" Siis mitä vittua, jos joku nyt ei rämpytä jotaki helvetin kitaraa, niin se on heti sitte vääränlaista musiikkia? Eikse oo ihan sama, että mitä musiikkia sä kuuntelet, kunhan itse tykkäät?

Muistan ihan nuoruudesta lähtien kuuntelevani jotain dance/trance-painotteista musiikkia. En oo koskaan innostunu mistään Nirvanasta tai Apulannasta tai muusta tommosesta angstimusiikista. Mä luukutin jotain 80 ja 90-luvun hittejä. Toki mä oon kuunnellu muitakin musiikkilajeja, on tullu Slipknottia, Ozzy Osbournea jne, mutta ei ne koskaan mua niin kiinnostanut. Sitte ku tuli tää ysärihitit, Scooter, Paradisio jne, niin se oli aikaa se! Lapsuudenkavereiden kanssa soitettiin täysiä Bailandoa jne :DD Ihan huippua musiikkia ja olihan sitä festareillakin tarjonnassa. Tuli käytyä provinssissa ja rantarockissa Vaasassa, siellä vasta olikin kaikkea konemusiikkiskeneä ja ne hetket oli kyllä unohtumattomia.

Mua ärsyttää kun tulee kevät ja kesä. Mä tykkään enemmän syksystä ja talvesta, koska sillon on _kylmä_! Mä tuskastun jo parinkymmenen asteen lämpötilasta ulkona, sisälläki se on suht tuskaa, ainakin kun aurinko paistaa sisälle. Mä oon aina ollu kuumaverinen - siis aikuisiästä alkaen. Kun muut itkee että on kylmä niin mä nautin siitä. Parasta on -30 asteen pakkaset, koska ilma on niin puhdas ja kirpeä. Iltaisinkin on aina kiva pitää ikkunaa tai ovea auki, koska ulkoa tulee KYLMÄ!

Sitten aiheesta kukkaruukkuun. Tämä mun kasvava Hello Kitty -innostus vaan kasvaa ja kasvaa. Ihan älytöntä ku tulee etittyä nettikaupat läpi, josko löytyis taas jotain tilattavaa. Puhumattakaan huuto.netin sivuilta tulee katottua ja haettua kaikkea hakusanalla "Hello Kitty". Olenhan mä sieltä ostanut kaks laukkua, kännykänkuoria, kukkaron... You name it.

Pistää muuten suhteessa paljon vituttamaan kun exällä menee niin vitun hyvin, kun on kihlattu ja auto ja nyt jopa on ostanut oman asunnon. Kaikki tuntuu olevan niin hienosti ja lässyn lässyn. Seuraavaks varmaan on pullat uunissa. Eikait siinä mitään, kiva että jollain menee niin saatanan hienosti. Ja nythän mä kuulostan taas katkeralta ämmältä ja ehkä mä olenkin.

Miksei sitten voi olla iloinen toisten puolesta? Ei jotenkin vaan osaa, ainakaan suoranaisesti. Itehä oon kelan rahoilla, hain työkyvyttömyyseläkettä ja kuntoutustukea/rahaa, että jos sais elämästään kiinni ja pääsis kouluun/töihin...mutta mitä lähemmäs syksyä mennään niin alkaa ahistaa ajatus, että loppujen lopuksi on pakko tehdä jotain, koska muuten on yhteiskunnan hylkiö ja menee kaikki tuetkin. Ja on se saatanan kumma, että mielenterveyspotilas ei saa rauhassa sairastaa, että vois ees yrittää nostaa ittensä suosta. Hitto kun olisikin ns. normaali, joka pystyis olemaan normaalisti töissä, eikä muutenkaan olisi mitään suurempia ongelmia elämässä. Tosin kukaan ei ole ikinä normaali, sillä kaikilla on ongelmia, niistä ei vain puhuta ääneen.

Tyypillistä on sanoa mielenterveyspotilaalle, että mene töihin niin ei masenna. Vittu ihan kun joku työpaikka auttais kaikkeen. Työpaikat on täynnä paskanpuhujia ja selkäänpuukottajia. Puhumattakaan etten tuu naisten kanssa toimeen, ainakaan työympäristössä. Mua vituttaa puhua jostain kynsienlaitosta ja että onxxxx mun hiukset hyvin! ARGH! Mielummin mä jauhan vaikka autoista ja panemisesta ja oon ennemmin ronski kuin varovainen. Tää puolihan mussa on aiheuttanut sen ongelman, että muijat kokee mut jotenkin vaarana heidän parisuhteilleen, jos kaveeraan miehen kanssa. En voi käsittää sitä, että miksi edelleen on tämä asia niin pinnassa, että kavereitahan EI VOI OLLA, jos on eri sukupuolta. HUOH! Mahtaa olla niissä ihmisissä jotain vialla, ku näkee perkeleitä siellä, missä niitä ei ole.


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Julkinen terveydenhuolto my ass...

Kyllä täytyy sanoa, että on tuo julkinen terveydenhuolto PERSEESTÄ! Kävin eilen ihan muun asian takia arvauskeskuksessa ja siinä samalla ilmaisin, että olisi kiva jos hoitaja voisi katsoa mun poskiontelot/korvat/kuunnella keuhkot.. No ei, kun ei ole aikaa, eikä mulla voi olla mitään, koska flunssa on kestänyt alle viikon. Ja kun heitä on erikseen kuulemma KIELLETTY katsomasta turhanpäiten poskionteloita. Olin vähän monttu auki että aha.

Noh, tänään menin sitten käymään Lääkärikeskus Mehiläisessä ja johan pomppas; kyllä, mulla on keuhkoputkentulehdus. Että siihen lääkkeet ja taksimatkat eestaas, plus käyntimaksu.. Hohhoi. Noh, ainakin sain ASIALLISTA hoitoa.

Tän saman arvauskeskuksen hoitajan kanssa oon aiemminkin vääntäny kättä, koska hänen mielestään naisella EI VOI OLLA niin kivuliaat kuukautiset, että se estäisi työnteon. Pitäskö tukkia kaktus sen persuksiin ja kysyy, että sattuuko? Mistä noita saatanan besserwissereitä hankitaan tonne töihin?! Tulee ihan helvetillisen kalliiksi aina käydä yksityisellä, kun julkisella nauretaan suurinpiirtein ihminen ulos.

Noh, jos aamulla jaksais herätä kattomaan formuloita. :)