Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että oon YKSIN kotona, ettei oo ketään muuta tässä asunnossa kuin minä. Mies on tuolla Helsingissä MM-kisoissa hoitamassa sen yrityksen kanssa jotaki tietoteknisiä juttuja. Enkä vois ees niistä mainita mitenkään julkisesti. Jotenkin kummallista, ettei tossa keittiönpöydän äärellä ole sitä toista ihmistä, joka on suurinpiirtein aina siinä. Ehkä tää tosin tekee sinänsä hyvää, koska saa vähän välimatkaa toisesta.
Se on kumma, että sitä alkaa jotenkin aina piristymään iltaa kohden. Nytkin voisin mennä huoletta tamppaamaan mattoja ja alkaa siivoamaan. Vaihdan toki petivaatteet ja imuroin sängynkin ja nyt aattelin vielä pestä vessan, niin jää huomiselle sitte vähemmän hommaa.
Vaikka oon lätkävastainen, niin kai sitä pitää kattoa tuo yksi ainut Mertarantaselostus-pätkä.
Eipä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti