Jotenkin tänään räjähti kaikki käsiin. Aamulla kaikki alko suht ok, ei ollu mitään kummempia.. Ootin, että ryhmäterapia alkaa, että saisin kertoa hyviäkin juttuja viime ja tältä viikolta. Terapia alkoi ja aattelin että kysellään kuulumisia ensin, mutta se jostain syystä tehtiin sitten toisin päin. Mä en jaksanu keskittyä ollenkaan siihen keskusteluun, enkä puhunu mitään kokonaiseen tuntiin, vaikka yleensä mä oon aina äänessä. Kukaan ei sitten kysynyt mitään, joten tuijottelin kattoa ja laskin minuutteja, että koska alettais kyselemään juttuja. Noh, tultiin mun kohdalle sitten ja sitte repes raivo; sanoin että mua vituttaa, kun tehtiin asiat toisella tavalla, eikä kysytty ensin kuulumisia. Sanoin että mua ei kiinnosta hevon vittua joku "small talk" -paskanjauhanta, että meni ihan täysin nyt pointti tästäki. Sitten yksinkertaisesti mulla kiehu niin yli, että lähin vetämään, haistatin paskat ja löin oven kiinni perässäni ja pakenin paikalta.
Soitin äitille, kuten aina ja vuodatin sille kaiken tän paskan, mikä oli ollu mielessä enemmän tai vähemmän ja se osaa ottaa aina nää asiat silleen, että se ei hermostu, eikä ala haukkumaan että mitä vittua sä menit tekemään.
Lähetin sitten viestin yhdelle henkilölle, jossa pyysin anteeksi käytöstäni ja sieltä tuli vastaus, joka oli että kaikki ookoo, nähään ensiviikolla. Joo-o.. Kiva mennä sinne sitten ensviikolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti