torstai 9. helmikuuta 2012

This one time at band camp...

Jotenkin outoa olla tähän aikaan vielä hereillä. Ukko lähtee aamulla Helsinkiin ja mä makoilen täällä olkkarin sohvalla ja kattelen Discovery Channelia. Saan olla vähän aikaa täällä kotona ihan yksin, kun ukko tulee takaisin vasta perjantaina.. Oon jo ostanu kaikkea mässyä ittelleni, mut jotenkin ei tee tällä hetkellä mieli yhtään mitään. Huomenna pitäis hoitaa 101 asiaa, käydä kaupassa, käydä suoristuttamassa nää lasit, hakea paketti postista, ladata bussikortti jnejnejne..

Oon tässä kattellu kaikkea mahdollista, mitä vois tilata nettikaupoista, mutta ei sinänsä ole löytynyt mitään, mitä mä AIDOSTI tarvisin.. Tietenkin mä halajan kaikkea Hello Kitty kamaa ja jotain nättiä.. En niinkään vaatteita, vaan jotain muuta krääsää. Rahatilannehan ei mitenkään kummoinen ole.

Sain vihdoinkin tietää, että miks mulla on edelleen paskaa poskionteloissa.. Joku saamarin virus iskeny, eikä sille voi tehdä YHTÄÄN mitään. Pitää siis vaan käyttää antihistamiinia (en tajua miks...), nenäsuihketta ja sit pitää hankkia semmonen sarvikuono. Pelkkä ajatuski jostain tommosesta oksettaa, mutta minkäs voit tehdä. Pääasia, ettei tarvitse mennä punkteerattavaksi.

Tuntuu jotenkin tyhjältä, kun kommentteja tulee niin harvoin, enkä tiedä lukeeko tätä blogia kukaan. Siksi tämän kirjoitus on tällaista ns. pakkopullaa, koska haluaa kuitenkin kirjoittaa mutta pelkää samalla, ettei ketään kiinnosta tämä tai sitten kukaan ei löydä tätä mistään.

Mut jos yrittäis lähtee nukkumaan ja huomenna sitten terapiaryhmään jakamaan ajatuksia.

Hyvää yötä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti